SaferGlobe Finland: Horisontin takana
KOKONAISVALTAINEN KRIISINHALLINTA TUO KESTÄVÄMMÄN RAUHAN EUROOPAN RAJOILLE
Pirjo Jukarainen (7.4.2011) 
Epätoivoisen koulutetun tunisialaisen nuoren polttoitsemurha tammikuussa 2011, poliisi hakkasi Internet-kahvilassa hengiltä egyptiläisen nuoren aktivistin, jonka muistolle perustettiin Facebook-tukiryhmä. Näistä tapahtumista käynnistyi pohjoisafrikkalainen nuorisoliike diktatuureja vastaan. Kansainvälinen yhteisö ja akateemiset tutkijat yllätettiin, kuten tapahtui vuonna 1989. Arvostettu amerikkalainen konfliktien monitorointikeskus CIDCM määritteli raportissaan vuonna 2010 Libyan ja Marokon matalan konfliktiriskin sekä Algerian ja Egyptin heikon riskin maiksi. Suosittu L’atlas du Monde diplomatique (suom. julkaisu Maailmanpolitiikan Atlas) osui enemmän oikeaan varoittaessaan Maghreb-maiden kyvyttömyydestä ratkaista työttömien nuorten – usein hengenvaarallista – laitonta siirtolaisuutta Eurooppaan.
Presidentti Ahtisaari ennusti myös vuonna 2008 Nobelin palkintopuheessaan nuorisotyöttömyyden olevan keskeinen konfliktien lähde. Hän peräänkuulutti kehitysavun remonttia, joka painottaisi toimenpiteitä Afrikan nuorten työllistämiseksi. Nuorten 15–20-vuotiaiden osuus väestöstä on kaikissa Pohjois-Afrikan maissa keskimäärin 30 prosenttia (Suomessa 25). Tunisian, Algerian ja Jordanian nuorisosta työttömiä on eri arvioiden mukaan 30 prosenttia. Egyptissä naiset eivät työllisty ja peräti 83 prosenttia alle 30-vuotiaista työikäisistä naisista ei ole työssä tai työnhakijana; korkeasti koulutettujenkin kohdalla luku on 70 prosenttia.
Huolestuttavien lukujen takaa löytyy epäoikeudenmukainen yhteiskunta. Monille Pohjois-Afrikan maille analoginen tilanne löytyy läheltä, Luoteis-Venäjältä. Tutkin Suomen akatemian hankkeessa sen alueen nuorison riippuvuutta epävirallisista ja korruptoituneista suhdeverkostoista. Siirtymätalouksissa koulutusjärjestelmät ja työmarkkinat olivat vaikeuttaneet nuorten itsenäistymistä ja integroitumista yhteiskuntaan. Lisääntynyt yksilönvapaus ei johtanutkaan rajattomiin mahdollisuuksiin, vaan päinvastoin nuorten sosiaalisen turvattomuuteen. Miksi näin tapahtui?
Alena Ledenevan mukaan laeissa ja viranomaishallinnossa on niin paljon epäjohdonmukaisuutta, paikallista vaihtelua ja porsaanreikiä, että on pakko oppia selviämään navigoimalla epävirallisten kontaktien ja menettelytapojen avulla. Simon Clarke kutsuu tätä feodalisoituneeksi johtamiseksi. Kun työpaikkoja on vähän, tulee palkkauksesta ikään kuin palvelus, jonka kautta voi rakentaa riippuvuutta ja uskollisuutta työnantajaa kohtaan. Olipa nuori kuinka lahjakas tahansa hänen menestymisensä opinnoissa ja työelämässä on kiinni perheen asemasta suhdeverkostoissa. Petroskoin yliopisto-opiskelijat kertoivat lahjuksin maksetuista pääsykokeista ja korotetuista arvosanoista, sukulaisten suosimisesta rekrytoinnissa ja verkostosuhteiden tuomasta suojelusta työyhteisössä. Suuri osa nuorista piti tilannetta moraalittomana ja Venäjälle kestämättömänä. Työ ei vastaa koulutusta eikä organisaatioihin synny aitoa osaamista.
YK:n kehitysohjelman Human Development -raportti vuodelta 2010 kertoo samankaltaisesta tilanteesta Egyptissä. Nuoret arvelevat, että ainoa tie edetä yhteiskunnassa on lahjonta, tuttavuuksien käyttö ja lain ohittaminen. Turvaa ja luotettavuutta löydetään valtion sijaan uskonnollisista yhteisöistä. Ahkera opiskelu ei kanna eteenpäin, koska harmaa talous hanttihommineen työllistää joka tapauksessa. Valtio ei (enää) tarjoa työmahdollisuuksia, koska ikämiesten korruptoitunut eliitti istuu urakehityksen tulppana. Egyptin valtionhallinnon esimiestehtävissä olevista vuonna 2009 vain yksi prosentti oli alle 40 -vuotiaita.
Tämän lisäksi, kun vielä luottamus poliisiin ja oikeusjärjestelmään on heikko, ei ongelmia ratkaista ilman siviiliyhteiskunnan remonttia. Harmaalla taloudella ei ole kuluttajansuojaa eikä työsuhdeturvaa. Nyt kuohuneet maat – etenkin Algeria, Marokko, Libya ja Tunisia ovat panostaneet kaikille avoimeen koulutukseen. Tästä huolimatta koulutusta vastaavaa työtä ei ole. Korkeasti kouluttautunut tyttö valitsee tämän takia ja perinnesyiden vuoksi kodin ja avioliiton. Nepotistinen ja vain lähipiiriin luottava poliittinen järjestelmä on ongelman näkyvin osa. Syvin ja vaikein ydin löytyy vääristyneistä yrittäjyyden ja työelämän rakenteista.
Pohjois-Afrikassa on siis kyse paljosta muustakin kuin poliittisesta kapinasta ja demokratiavaatimuksista. Siviilikriisinhallinnan nykyinstrumenteilla: poliiseilla, oikeusjärjestelmällä, tullilla ja rajavalvonnalla ei vielä vaikuteta nuorten näköalattomuuteen ja tulevaisuusnäkymien puutteeseen. Niillä ei myöskään taltuteta Euroopan uhkaa, äärifundamentalistisia liikkeitä. Diktatuurin kaatumisen jälkeen epätoivoinen nuoriso voi löytää uuden syyllisen etnisistä ryhmistä tai maahanmuuttajista. Nuorten maastamuutto ei paranna tilannetta – olkoonkin, että väestörakenteeltaan ikääntyvässä Euroopassa tarvitaan heidän työvoimaansa.
Suomella on osana Euroopan Unionia kykyä ohjata lähialueittensa yhteiskuntakehitystä rauhanomaiseen suuntaan niillä samoilla eriarvoisuutta tasaavilla keinoilla, joilla se on omaakin rauhaansa rakentanut. Kolonialismia se ei ole, vaan vastuun kantoa. 2011 on YK:n kansainvälinen nuorten teemavuosi. Sen nimissä on hyvä aloittaa.
Julkaistu Kalevassa 7.4.2011.
CRISIS MANAGEMENT NEEDS A MORE HOLISTIC APPROACH
Pirjo Jukarainen (7.4.2011)A desperate Tunisian young man set himself afire and died in January 2011. The police beat a young Egyptian activist to death in an internet-cafe triggering the creation of a Facebook-group in his memory. These two events ignited a North African youth-movement against dictatorship. The international community was taken aback, as happened with the fall of the iron curtain in 1989 too. In 2010, the distinguished American conflict-management organization Center for International Development and Conflict Management defined Libya and Morocco as countries of low conflict risk. Algeria and Egypt were rated as countries with some risk. The popular L'atlas du Monde diplomatique was more right. It warned about the Maghreb countries' incapability to prevent the unemployed youth's illegal emigration to Europe.
Nobel Peace Prize winner, former President of Finland, Martti Ahtisaari warned in his prize acceptance speech that youth unemployment is a central source of conflict. He stressed the necessity to reform development aid in such a way that it would focus more on creating employment for African youths. On average, there are 30 percent of youth aged 15–20 in North African countries. According to different estimates, the share of unemployed youths in Tunisia, Algeria and Jordania lies at about 30 percent. In Egypt, women have very low chances for getting employed. Up to 83 percent of women below 30 belonging to the workforce are either not working or not even jobseekers. Among people with higher education this figure is 70 percent.
An unequal society lies behind these unsettling figures. An analogous situation to many North African countries is to be found in close proximity to Finland, in Northwest Russia. In a project of the Academy of Finland, I conducted research on Northwest Russia's youth's reliance on informal and corrupt networks. In transitional economies the educational systems and working markets caused difficulties for the youth to gain economic independence and to integrate into society. More liberty did not lead to unrestricted opportunities but – on the contrary – to social insecurity. Why did it turn out like this?
According to Alena Ledeneva, many inconsistencies, local practices, and loopholes in the legislation and in the actions of the public officials in Russia exist. These circumstances require one's ability to learn how to survive by navigating in the midst of informal contacts and procedures. Simon Clarke calls this ”feudalization of management”. When there are only few employment opportunities, employment becomes a favour with which the employer can build up a network of dependent and loyal clients. Regardless of the young person's talent, his or her success in studies and career depends on the family's position in contact networks. The students of Petrozavodsk State University have reported about bribing occurring in order to raise grades as well as in entrance examinations; nepotism being found in recruitment; and networks protecting their members in work communities. Most of the young people considered the situation immoral and unsustainable for Russia. Employment does not match education. Consequently, organizational know-how does not develop.
The United Nations Development Programme's Human Development Report 2010 tells us about a similar situation in Egypt. The young people estimate that the only ways to move on in society are bribery, networks, and bypassing the law. Instead of the state, safety and trustworthiness are to be found within religious communities. Diligent studying does not help in getting further, since the gray economy with its manual labour offers employment anyway. The corrupt elite of old men is barring the chances for career development, and thus the state is not able anymore to offer employment. In 2009, only one percent of the managers in Egypt's state administration was younger than 40.
Furthermore, trust in both the police and the judiciary is weak. Consequently, the problems cannot be solved without renewing the civil society. The gray markets offer neither consumer protection nor employment protection. The countries having experienced political turmoil lately, especially Algeria, Morocco, Libya and Tunisia, all have invested in an education system accessible for all. However, employment corresponding to education is not available. Because of this – and tradition as well – highly educated girls go for family life at home. The visible part of the problem is the nepotistic political system, which puts trust only in close personal contacts. The problems deeper and more difficult to solve are the distorted structures in entrepreneurship and working life.
In North Africa there is much more in question than a political revolt and a demand for democracy. Contemporarily, civilian crisis management uses instruments such as: police forces, a judiciary system, and customs and border protection. These don't have an effect on the youths' lack of perspective and prospects. Neither do they deflect the threat on Europe: radical fundamentalist movements. After the fall of the dictatorships of North Africa, the desperate youth may find a new scapegoat in ethnic minorities or immigrants. The emigration of the youths to Europe will not improve the situation, although Europe needs their workforce in face of its ageing population.
As a member of the European Union, Finland has the capacity to steer the societal development in EU's ”near abroad” into a peaceful direction. This can be done by the same methods which were used to mitigate inequality in Europe, thus creating a peaceful society. This is not colonialism. Instead, it means carrying responsibility. 2011 is the United Nations International Year of Youth. Now there is a good time to start.
Pirjo Jukarainen (born 1970) holds a Doctor in Administrative Sciences. She works as Senior Research Fellow in the Tampere Peace Research Institute. In her research she has focused on crisis management, border areas, near abroad, youth, and gender equality issues related to conflicts and national defense. Pirjo Jukarainen is a member of SaferGlobe Finland's scientific steering committee.
Translatated Timmy Trümpler.