SaferGlobe Finland
TUTKIMUSTIEDOTE 1.4.2011pdficon_small.gif

SUOMEN ASEVIENTI ISRAELIIN KASVOI GAZAN SODAN JÄLKEEN
Puolustusvoimien kalustohuollot alkoivat Israelissa

Puolustusministeriön julkaiseman puolustustarvikkeiden vientitilaston mukaan vuonna 2009 Israeliin myytiin sotatarvikkeita 48 000 euron arvosta. Se on viisi kertaa enemmän kuin ennen Gazan sotaa vuonna 2008. Kaikkiaan Israeliin myönnettiin vuosina 2008–2009 sotatarvikkeiden myyntilupia 101 000 euron arvosta. Se on merkittävästi enemmän kuin vuosina 2002–2007 myönnetyt myyntiluvat, joiden arvo oli alle 50 euroa. Tiedot selviävät SaferGlobe Finlandin kevään aikana julkaistavasta Suomen asevienti 2009 raportista.

Gazan sodan jälkeen myönnetyistä vientiluvista neljä liittyy Puolustusvoimien Israelissa teettämiin sotakalustohuoltoihin. Huollettavaksi viedään sotakalustoa, jota Suomi on ostanut Israelista kuten esimerkiksi sotilaselektroniikkaa ja ohjusjärjestelmiä. Tämä on ensimmäinen kerta, kun Puolustusvoimien tiedetään korjaavan ja huoltavan näin laajamittaisesti kalustoaan Israelissa. Ulkomailla tehtävien kalustohuoltojen takana on valtionyhtiö Patrian tytäryritys Millog Oy, jolle Puolustusvoimat ”jättiulkoisti maavoimien” materiaalihuollon vuoden 2009 alusta. Ulkoistamissopimuksen myötä armeijan harmaista siirrettiin Millogin palvelukseen noin 500 työntekijää. Israelissa tehtävien huoltojen taloudellista arvoa tai työllisyysvaikutuksia kotimaassa ei ole kerrottu.

Pidättyväinen asevientipolitiikka on miljoonia euroja
Gazan sodan jälkeen puolustusministeriö totesi, että asekaupoissa ”Israeliin ollaan varsin pidättyväisiä tällä hetkellä, tai ei mitään ’varsin’ vaan ollaan pidättyväisiä” (KU Viikkolehti 30.10.2009). Pidättyväisyys kesti kuitenkin vain sodan alusta, vuoden 2008 lopusta vain vuoden 2009 puolivälin tienoille. Pidättyväisyys näkyi myönnettyjen sotatarvikkeiden myyntilupien taloudellisessa arvossa, joka laski neljännekseen vuoden 2008 arvosta. Jos, taas seurataan toteutunutta asevientiä, tarkoitti pidättyväisyys aseviennin viisinkertaistumista. Tämä johtuu siitä, että asevientipolitiikasta päättävä ulkoministeriö ei Gazan sodan tai avustuslaivaan tehdyn hyökkäyksen jälkeen nähnyt tarpeelliseksi perua aiemmin myönnettyjä sotatarvikkeiden vientilupia.

Pidättyväinen linja ei ole koskenut aseteollisuusyhteistyötä. Ulkoministeriön asevalvontayksikön johtaja totesi, että ”kaupallisten vientilupien suhteen ollaan oltu pidättyväisiä jo edellisestä hallituksesta lähtien. Pidättyväisyys ei tarkoita ettei olisi minkäänlaista yhteistyötä” (KU Viikkolehti 30.10.2009). Yhteistyöhön kuuluvat niin Suomen asehankinnat Israelista kuin Patrian aseiden testaus ja tuotekehitys Elbit Systemsin kanssa sen aseistaessa Patrian EU-maihin myymiä panssaroituja-ajoneuvoja (AMV).
Patria sai lokakuussa 2009 luvan viedä Israeliin tiedustelujärjestelmän (ELINT/ARIS), jolla voidaan siepata vastaosapuolen (vihollisen) tutka-aaltoja sekä saada tietoa heidän käyttämistään tutkajärjestelmistä. Puolustusministeriön mukaan tässä vientiluvassa on kyse väliaikaisesta viennistä eli testauksesta, tuotekehityksestä tai muusta sen kaltaisesta toiminnasta. Patrian kauppakumppanina on Elta Systems, jonka omistaa israelilainen aseteollisuusjätti IAI. Se valmistaa esimerkiksi Israelin armeijan puskutraktoreihin panssarointeja, jotta ne voisivat toimia turvallisemmin siirtokunnissa ja miehitetyillä alueilla. IAI on myös yksi niistä yrityksistä, joka on ehdokkaana Suomen uusien miehittämättömien lentokoneiden (UAV) myyjäksi.

Suurin yksittäinen yhteistyökuvio on Insta DefSec Oy:n panssarintorjuntaohjusten osien toimitukset Israelin aseteollisuudelle. Insta ei ole ilmoittanut solmimiensa sopimusten arvoa, mutta tullihallituksen tilastojen mukaan Suomesta on toimitettu Israeliin vuosina 1999–2010 ohjusteknologiaa yhteensä 7,42 miljoonan euron arvosta. Tähän tulliluokkaan ja summaan voi sisältyä muutakin kuin Instan toimituksia. Amnesty Internationalin vuonna 2009 julkaiseman Fuelling Conflict -raportin mukaan nämä kaupat nostivat Suomen Israelin toiseksi suurimmaksi ohjusteknologian toimittajaksi heti Yhdysvaltojen jälkeen. Suurimman yksittäisen luvan Insta sai valtioneuvostolta vuonna 2006 ja tämä vientilupa on voimassa vielä vuoden 2012 loppuun saakka. Näin pitkän ajan kuluessa Israelin tilanne ja jopa ostajat (loppukäyttäjät) ovat ehtineet muuttua, kuten tapahtui vuonna 2010.

Hyvät säännöt, soveltaminen ontuu
Euroopan Unionilla on ollut vuodesta 1998 lähtien voimassa puolustustarvikkeiden viennin yhteinen käytännesääntö (ns. yhteinen kanta). Siitä tuli jäsenmaita oikeudellisesti sitova vuoden 2008 joulukuussa. EU:n sääntöjen kahdeksan kriteerin mukaan asevientilupia myönnettäessä tulisi huomiota kiinnittää muun muassa seuraaviin seikkoihin:
-  ihmisoikeuksien kunnioittamiseen ja kansainvälisen humanitaarisen oikeuden noudattamiseen lopullisessa määrämaassa
- määrämaan sisäiseen tilanteeseen vallitsevien jännitteiden tai aseellisten konfliktien osalta. Jäsenvaltioiden on evättävä lupa sotilasteknologian tai puolustustarvikkeiden vienniltä, joka aiheuttaisi tai pitkittäisi aseellisia konflikteja tai kärjistäisi jännitteitä tai konflikteja lopullisessa määrämaassa.
- alueellisen rauhan, turvallisuuden ja vakauden suojeluun. Jäsenvaltioiden on evättävä maastavientilupa, jos on olemassa selkeä vaara, että ilmoitettu vastaanottaja käyttäisi vietävää sotilasteknologiaa tai vietäviä puolustustarvikkeita hyökkäykselliseen toimintaan toista maata vastaan tai tehostaakseen voimatoimin aluevaatimusta.

EU:n aseviennin sääntöjen ei katsota koskevan tätä muuta ”yhteistyötä”, koska sitä ei pidetä kaupallisena. Tämä on harhaan johtavaa, koska kyllä niissäkin raha vaihtaa omistajaa. EU:n puolustustarvikkeiden yhteistä kantaa ei ole tarvinnut soveltaa Instan ohjusteknologiatoimituksissa, koska niissä osat asennetaan ohjuksiin joiden lopullisena määrämaana on EU-maa eikä Israel. Vietyjen teleskooppimastojen kohdalla EU:n sääntöjä on sovellettu, mutta ne on katsottu ominaisuuksiltaan vaarattomammiksi sotatarvikkeiksi, joten ne ovat saaneet asevientiluvan. Teleskooppimastojen osalta tilanne näyttää hieman toisenlaiselta, jos otetaan huomioon, että ne asennetaan osaksi ase- ja viestijärjestelmiä. Mikäli näin ei ole tehty vientilupaa myönnettäessä, on teleskooppimastot tulkittu vaarattomiksi tuotteiksi hieman yksinkertaisin perustein. Teleskooppimastojen saama vientilupa ei tarkoita sitä, että kaikki puolustustarvikkeet olisivat saaneet vientiluvan ja ilmeisesti vuoden 2009 alussa edes teleskooppimastotkaan eivät ole lupaa saaneet.

Aika asevientipolitiikan kokonaisarvioinnille
Suomen virallinen puolustustarvikkeiden vientiraportti ei anna riittävän kokonaisvaltaista kuvaa maiden välisestä asekaupasta. Tällä hetkellä vaikuttaa, että edes kansanedustajat eivät ole saaneet riittävää tietoa Suomen todellisesta asekaupasta ja sotilaallisesta yhteistyöstä Israelin kanssa. Virallisen asevientiraportoinnin ulkopuolelle jää useiden miljoonien eurojen arvoista aseteollisuuden alihankintaa ja tuotekehitysprojekteja. Tältä osin vientiraportointia tulee kehittää kansainvälisten tutkimusorganisaatioiden Suomelle antamien suositusten mukaisesti. Tällöin olisi voitu välttyä nykyiseltä tilanteelta, jossa puhutaan muutamien kymmenien teleskooppimastojen viennistä, kun todellisuudessa asekauppaa on käyty pelkästään ohjusten osilla 7,5 miljoonalla eurolla.

Tulisiko Suomen sitten kieltää asekauppa Israelin kanssa? Asekauppa tukee osaltaan Israelin aseteollisuuden elinvoimaisuutta, mutta euromääräisesti arvioituna se tuskin on syy konfliktin pitkittymiseen. Yleensä puolustusvoimat muistuttaa tässä yhteydessä, että yksipuoleinen kielto voisi vaarantaa Suomen mahdollisuuksia tehdä jatkossa asehankintoja Israelista tai huoltojen ja päivityksien saamisen jo ostettuun sotateknologiaan. Puolustusvoimat voisi avata tätä kertomalla tarkemmin miltä osin Suomen huoltovarmuus on riippuvaista Israelista ja onko aseteknologiaa mahdollista ostaa muualta. Asehankintojen turvaamisella joudutaan pakkotilanteeseen, joka harvemmin edistää maailmanpoliittisten ongelmien ratkaisemista. Tästä seuraa usein kaksoisstandardien politiikka toisen käden tuomitessa valtion harjoittaman toiminnan toisen käden tehdessä selän takana asekauppaa. Se näkyy Suomenkin kohdalla, kun vaadimme rauhaa Lähi-itään, mutta samaan aikaan sallimme ohjusten osien myymisen Israelin puolustusministeriön omistamalle ja maan ydinaseohjelmassa mukana olevalle yritykselle (Rafael Advanced System) tai Patrian aseiden tuotekehityksen ihmisoikeusrikkomuksissa mukana olevan yrityksen (Elbit Systems) kanssa. Esimerkiksi Norja on katsonut tämän olevan heidän poliittisen linjansa vastaista. Miksi sitten asekaupan jatkaminen Israelin kanssa on tärkeää? Syy ei ole pelkästään huoltovarmuudessa ja ”taistelussa testattujen” huipputeknologisten aseiden hankinnasta vaan itse politiikasta: millainen poliittinen signaali annetaan asekaupan jatkamisella, kenelle ja miksi?

Suomen ja Israelin välinen asekauppa on esimerkkitapaus aseteollisuuden verkostosta, jossa yrityksiä omistetaan ristiin ja kokonaisten asejärjestelmien sijaan toimitetaan komponentteja ohjuksiin. ”Ei-kaupallisena” moni tämänkaltainen toiminta jää virallisilta tilastoilta ja julkisuudelta piiloon. Se myös osoittaa kuinka on ongelmallista tarkastella yksittäisiä tuotteita tapauskohtaisesti (yksittäinen kauppa) eikä puhua tuotteista osana kokonaisuutta johon ne kuuluvat tai aseviennistä useamman vuoden kokonaisuutena. Ennen kaikkea se osoittaa asevientipolitiikkamme puutteellisuuden. Edellä mainittujen seikkojen ottaminen huomioon ja EU:n puolustustarvikkeiden vientisääntöjen noudattaminen olisivat Suomelle hyvä alku muodostaa todellista asevientipolitiikkaa, joka samalla voisi olla enemmän linjassa myös muun ulkopoliittisen linjamme kanssa.

pdficon_small.gif Suomen sotatarvikkeidenvientiluvat Israeliin 2008–2010 (PDF)

Perehdy asiaan enemmän:
Suomen ja Israelin asekauppa. Taustapaperi 1. SaferGlobe Finland 2010.
Aseveljemme Israel (HS 10.10.2010)
Panssarintorjuntaohjusten osia ydinaseyhtiölle (KU Viikkolehti 9.4.2009)