SaferGlobe Finland
Julkaisutiedote 23.9.2013
Suomi toimii kansainvälisesti aktiivisesti vastuullisemman asekaupan puolesta, mutta omassa vientivalvonnassamme on kehittämisen varaa. Suomen asevientivalvonnan nykytilaa selvitettiin Mitä viedään ja kenelle -taustapaperissa.
Järjestelmän heikkoutena ovat erityisesti avoimuuden puute, päätöksenteon hajauttaminen ja puutteellinen valvonta. Ongelmat tiivistyvät Bahrainin tapaukseen, joka paljastui 2013. Siinä vientivalvonnan jakaantuminen useille eri viranomaisille ja siten eri lainsäädäntöihin johti valtioneuvoston toimivallan sivuuttamiseen. Vientivalvontajärjestelmän jakaminen useille eri viranomaisille aiheuttaa haasteita myös yrityksille. Niiden oikeusturva voi vaarantua, kun niillä ei ole tietoa kulloinkin noudatettavasta laista ja sen tulkinnasta.
Avoimuuden puutteen seurauksena Bahrainiin Arabikevään kynnyksellä toimitetusta 3,5 miljoonan euron aselastista vain neljänneksestä raportoitiin julkisesti, ja vain puolet aselastista tuli vientivalvonnan piiriin. Salailu heikentää viranomaisten työtä, kun asiakirjat ovat vain yhden viranomaisen tiedossa. Selvitys käy läpi myös tapaukseen liittyvä muita avoimia kysymyksiä.
Lupaviranomaiset eivät järjestelmällisesti valvo toteutunutta asevientiä tai tuotteiden loppukäyttöä. Taustapaperissa nostetaan esille esimerkiksi Italian kautta tapahtuva suomalaisten sotatuotteiden jälleenvienti.
Vientivalvontajärjestelmän heikkoudet saattavat yhdessä aiheuttaa tilanteita, joissa suomalaisia aseita päätyy konfliktialueille tai maihin, joissa niitä käytetään ihmisoikeusrikkomuksiin. Suomi on kansainvälisesti profiloitunut vastuullisen asekaupan edistäjänä, ja oman järjestelmän esille tulevat heikkoudet syövät uskottavuutta ulkopolitiikalta.
Taustapaperissa nostetaan esille erilaisia keinoja kehittää vientivalvontajärjestelmää. Niitä ovat muun muassa systemaattisen valvonnan aloittaminen ja sähköisten järjestelmien hyödyntäminen. Ongelmat eivät niinkään ole resursseissa vaan toimintatavoissa ja kokonaisvastuun puuttumisessa.
Lataa ja lue selvitysKorjaus 24.9.2013: Selvityksen sivulla seitsemän, kappaleessa kolme viitattiin virheellisesti hankintadirektiviin 2009/81/EY, kun olisi pitänyt viitata siirtodirektiiviin 2009/43/EY. Korjattu lause on muutettu julkaisuun seuraavasti: “Yhteisten sotatuotemarkkinoiden pohjaa rakennettiin sotatuotteiden siirtodirektiivillä vuonna 2009″.